torstai 29. elokuuta 2013

Tänään ajatellut taas päivitellä bloggeria ihan ajankohtasista fiiliksistä mutta väistyköön huomiseksi. Tänään 24.00 jaoin facebookissa seuraavan kirjoituksen
-"Aina piristää kummasti yötä kun kaks kämppistä juoksee kerroksesta pois, toinen palaa kertoen että meidän kerroksessa kummittelee.. kun sattumalta samaan aikaan luen foorumilta Valkolan kummitusnaisesta. Joo tänään ei nukuta.. :S :D"

No kyseiset pakoon juosseet tytöt menivät alakertaan nukkumaan kun eivät enään täällä omassa kerrokksessa uskaltaneet olla. Kuulemma naapuri Iida oli herännyt siihen kuin "joku" kummitus oli hengittänyt niskaan.HUH. Tapahtunutta oli tietysti pakko kertoa Veeralla bookin kautta, istuen samalla yksin kerroksen keittiössä läppäri sylissä :D. Niinkuin arvelin tyttö ei enään uskaltanut liikkua yksin. Tätä vähän hainkin, on kivaa aina pelotella muita.. Mutta no kas kummaa Veeran perlottelu sitten tarttui itseeni, nyt olen itse myös kuseessa..



Lievenneettiin oloamme pienillä kirkkailla(salaisuus) ja kamat niskaan, punkaan nyt täällä Riikan ja Veeran huoneiston lattialla :D Riikka ei taida olla kovin ilahtunut tapahtuneesta..

maanantai 19. elokuuta 2013

Hello World!

Tästä se sitten lähtee, toivottavasti. Viimeaikaisten unelmieni ensimmäinen lause on nyt takana.
Joten ensimmäinen oppipäivä on jo koettu ja ensimmäiset pikku-tehtävätkin ollaanki jo saatu, itseasiassa tämä blogi kuuluu tehtävääni myös. Mutta ennen kuin mitään kerron haluan palata lyhykäisyydessä ensimmäisiin mietteisiin ja tunnelmiin tästä opistosta. Näitähän on sitten itsekkin myöhemmin kiva lukea, mitä on ajatuksissa tiettynä hetkenä elämässä pyörinyt taikka kokenut. Vaikka tuskinpa tätä hetkeä milloinkaan kovin helposti unohtaa..

Tosiaan eilen saavuin yön viimehetkillä Lahden kansanopistoon. Muutama sata metriä juna-asemalta opistoon kuulostaa naurettavan vaivattomalta reissulta. Vakuutan kuitenkin, kaksi laukkua ja matkalaukku olisi monelle maanpäällinen helvetti! Paljon tavaroita? Noh.. he jotka vähänkin tuntevat minut, tietävät että rahtina on tuhansia vaatteita, asusteita, hoitotuotteita.. joo joo, sellainen persoona olen. Work hard play hard olisi osuva sitaatti tähän tiettyyn seikkaan! ;)

Joten saavuin opistoon, avain käteen ja rappusia neljänteen kerrokseen. Koin jo ensimmäisen shokkini! Ihmiset tervehti, esittäytyivät.. olivat ylipäätään sosiaalisia! Epätyypillisiä suomalaisia nämä kaverit mutta hienolla tavalla, hiemän eteläntapojakin tänne ankeaan Suomeen. Yö tuli nukuttua yllättävän hyvin, tosin se tyyny ja peitto olisi hyvä jossakin viheessa hankkia. Nuoruuden tyypillisistä jännityksistä poiketen heräsin aamulla innostukseen enkä jännitykseen vaikka ympärilläni on ihan uusi ja tuntematon miljöö. Kävelin sitten suihkun kautta auditorioon johon olimme luokan kanssa kerääntyneet muutaman muun luokan kanssa. Tuon puolen tunnin aikana meille lähinnä esiteltiin koulun historiaa, tiloja sekä annettiin pientä motivaatio-piiskaa kaikille opiskelijoille opiskeluun. Kokoonnuimme puheen jälkeen muiden journalistien kanssa  yhteen, luokka näytti täsmälleen juuri siltä kuin osasin odottaa.. ei siitä enempää, mutta kaikki hyvällä.

Joten ensimmäiseen kotitehtävääni; lukea erään sattumalta valitun sanomalehden tekstin ja myöhemmin kertoa tunnilla mietteitä aiheesta. Voi että, opettajan jakaessa materiaalia päässä pyörii jo otsikoita; bitcoin, Edward Snowden, valtionvelka, euroalueen taantuma, valtion kyseenalaistaminen. Elin unelmassa mutta unelma kuoli yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Sain opettajalta käteen aiheen: Geoffrey Rush- Näyttelijän paljastuksia! Helsingin sanomien haastettelu eräästä tunnetusta näyttelijästä. Hei oikeasti, ketä kiinnostaa!?.. :)  Tämänki hetken olisin voinut käyttää puidessa jotakin hyvin tärkeää ja olennaista, mielestäni viihde-materiaalia on tänä päivänä turhan paljon mikä lamaannuttaa lukijan aivot ajattelemaan epäolennaisia asioita.. tähän ei sitten lukeudu urheiluun liittyvät materialit. Urheilu on tervettä!

Joten jatkelen tästä ko. aiheen parissa, luulen että huomiselle ei jää käteen mitään mietteitä australialais-näyttelijästä.. tulossa hyvin lyhyttä mietettä. Noh mutta mutta, kaikki on vain harjoitusta ja itsensä kehittämistä, ei nyt dramatisoida.. itseasiassa tuntuu parhaillaan erittäin hyvältä istua läppärin äärellä kirjoittelemassa.. Olo on aika journalistinen! ;)