maanantai 19. elokuuta 2013

Hello World!

Tästä se sitten lähtee, toivottavasti. Viimeaikaisten unelmieni ensimmäinen lause on nyt takana.
Joten ensimmäinen oppipäivä on jo koettu ja ensimmäiset pikku-tehtävätkin ollaanki jo saatu, itseasiassa tämä blogi kuuluu tehtävääni myös. Mutta ennen kuin mitään kerron haluan palata lyhykäisyydessä ensimmäisiin mietteisiin ja tunnelmiin tästä opistosta. Näitähän on sitten itsekkin myöhemmin kiva lukea, mitä on ajatuksissa tiettynä hetkenä elämässä pyörinyt taikka kokenut. Vaikka tuskinpa tätä hetkeä milloinkaan kovin helposti unohtaa..

Tosiaan eilen saavuin yön viimehetkillä Lahden kansanopistoon. Muutama sata metriä juna-asemalta opistoon kuulostaa naurettavan vaivattomalta reissulta. Vakuutan kuitenkin, kaksi laukkua ja matkalaukku olisi monelle maanpäällinen helvetti! Paljon tavaroita? Noh.. he jotka vähänkin tuntevat minut, tietävät että rahtina on tuhansia vaatteita, asusteita, hoitotuotteita.. joo joo, sellainen persoona olen. Work hard play hard olisi osuva sitaatti tähän tiettyyn seikkaan! ;)

Joten saavuin opistoon, avain käteen ja rappusia neljänteen kerrokseen. Koin jo ensimmäisen shokkini! Ihmiset tervehti, esittäytyivät.. olivat ylipäätään sosiaalisia! Epätyypillisiä suomalaisia nämä kaverit mutta hienolla tavalla, hiemän eteläntapojakin tänne ankeaan Suomeen. Yö tuli nukuttua yllättävän hyvin, tosin se tyyny ja peitto olisi hyvä jossakin viheessa hankkia. Nuoruuden tyypillisistä jännityksistä poiketen heräsin aamulla innostukseen enkä jännitykseen vaikka ympärilläni on ihan uusi ja tuntematon miljöö. Kävelin sitten suihkun kautta auditorioon johon olimme luokan kanssa kerääntyneet muutaman muun luokan kanssa. Tuon puolen tunnin aikana meille lähinnä esiteltiin koulun historiaa, tiloja sekä annettiin pientä motivaatio-piiskaa kaikille opiskelijoille opiskeluun. Kokoonnuimme puheen jälkeen muiden journalistien kanssa  yhteen, luokka näytti täsmälleen juuri siltä kuin osasin odottaa.. ei siitä enempää, mutta kaikki hyvällä.

Joten ensimmäiseen kotitehtävääni; lukea erään sattumalta valitun sanomalehden tekstin ja myöhemmin kertoa tunnilla mietteitä aiheesta. Voi että, opettajan jakaessa materiaalia päässä pyörii jo otsikoita; bitcoin, Edward Snowden, valtionvelka, euroalueen taantuma, valtion kyseenalaistaminen. Elin unelmassa mutta unelma kuoli yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Sain opettajalta käteen aiheen: Geoffrey Rush- Näyttelijän paljastuksia! Helsingin sanomien haastettelu eräästä tunnetusta näyttelijästä. Hei oikeasti, ketä kiinnostaa!?.. :)  Tämänki hetken olisin voinut käyttää puidessa jotakin hyvin tärkeää ja olennaista, mielestäni viihde-materiaalia on tänä päivänä turhan paljon mikä lamaannuttaa lukijan aivot ajattelemaan epäolennaisia asioita.. tähän ei sitten lukeudu urheiluun liittyvät materialit. Urheilu on tervettä!

Joten jatkelen tästä ko. aiheen parissa, luulen että huomiselle ei jää käteen mitään mietteitä australialais-näyttelijästä.. tulossa hyvin lyhyttä mietettä. Noh mutta mutta, kaikki on vain harjoitusta ja itsensä kehittämistä, ei nyt dramatisoida.. itseasiassa tuntuu parhaillaan erittäin hyvältä istua läppärin äärellä kirjoittelemassa.. Olo on aika journalistinen! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti