Olipa kerran omena. Omena ei ollut tavallinen omena. Poikkeuksellisesti tänä vuonna, omena oli päättänyt ettei kukaan omenaa syö.
Syksy tuli ja loputkin omenat oli puusta kaikoneet. Mutta omena edelleen sinnitteli urheasti. Talvi heräsi, omenaa palelsi. Omena oli surullinen, olihan hän yksinäinen.
Isä kuoli, suomalainen nieli. Mitäköhän tarkoitti?
Kevät ovella. Omena oli hyvällä mielellä oleva, hyvän mielinen, jolla on hyvä mieliala. Olihan hän selviytynyt ainoana.
Vaara piili keväässä, ei omena ollut seurannut selkäeväänsä.
Voi tuo lähestyvä musta linna, ohittaen aasinsillan. Voi pelko, eilisillan selko.
Magneetin tavoin rajusti lähestyi, ei osannut omena aavistaa. Olisitko osannut odottaa?
Jatkuu..

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti